Legends sarjan talvikauden 2002 kilpailut:

Jäärata, Kurikka 10.02.2002
Jäärata ovaali, Oulu 17.02.2002
Jäärata ovaali, Parikkala 23.02.2002
Jäärata ovaali, Kitee 24.02.2002
SM jäärata, Suonenjoki 03.03.2002
Ralli-Sprint, Kuopio 09.03.2002 ( kutsukilpailu )
SM jäärata, Kiuruvesi 10.03.2002

Kausi alkoi 10.2 Kurikasta. Pitkän kilpailumatkan jälkeen aloitimme valmistelut päivän koitokseen ja olimme luottavaisin mielin liikeellä. Karu totuus paljastui ensinmäisessä startissa, kun lähtömme oli todella surkea ja ensinmäiseen mutkaan tulin lähes viimeisenä. Vaihteistomme ei toiminut kunnolla. Isommalle vaihtaessa vaihteita ei tahtonut päälle sekä sutiminen lähtöviivalla oli kauheeta.

Ennen finaalia ei ollut aikaa ratkaista näitä ongelmia, joten kilpailulta ei voinut paljoa odottaa. Kilpailun lähdössä tipuimme kahdeksanneksi, josta piti kymmenen kierroksen aikana yrittää nousta. Se ei kylläkään ollut helppoa, sillä kilpailupäivänä ei ollut pakkasta, vaan jään päällä oli kymenisen senttiä vettä. Välillä tuntui kun joku olisi paloletkulla laskenut vettä kabiiniin, tilanne oli kaikille kuitenkin lähes sama. Meillä oli tietenkin se ero, että edelämme oli seitsemän auto ruiskuttamassa vettä meidän päälle. Kierros kierrokselta tapahtui pientä nousua ja toiseksi viimeisellä kierroksella nousu neljänneksi. Viimeisellä kieroksella tulikin vielä taistelu, joka jatkui maaliviivalle rinnta-rinnan. Olimme kuitenkin piirun edellä ja olin jo varma neljännestä sijasta. Olin jo lopettanut kilpa-ajon ja kääntymässä varikolle, niin ratahenkilökunta näytti, että vielä pitäisi ajaa maalille. Hämmästyksekseni sain huomata että maalituomari oli päätänyt ajattaa yksitoista kierrosta! Olin jo laskenut muut takaa ohi, joten jäin kahdeksanneksi. Jälkeenpäin tuli tuomariston kokouksesta tieto, että virhe oli järjestäjän ja sitä vastaan ei voi protestoida. Kilpailu loppuu aina maalilipulle, mutta kun kamppailu on tiukkaa, niin ei kerinnyt katsomaan siihen suuntaan missä lippu oli vaan luotti kierros näytöön, joka selvästi osoitti viimisen kierroksen.

Kilpailun voitti Oulun Jari Karvola ja meidän sijotus kahdeksas?!!

Kausi jatkui 17 helmikuuta Oulussa ovaalijääradalla. Ravirata oli jäädytetty ja sen pituus oli 1350 metriä. Rata oli eritäin hyvässä kunnossa ja tosi nopea. Lähdön jälkeen kun sai vitosen päälle, niin sitä ei tarvinnut vaihtaa pienemmälle ennenkuin maalissa. Tai tämähän oli meidän mielipide, jonka sitten huomasimme tuoneen meille finaaliin paalu paikan. Lähdössä saimme taas todeta ongelmamme jatkuvan, auto jäi sutimaan ja tipahdimme kuudenneksi. Jäästä nousevan lumen ja jäähileen estäessä näkyvyyden, välillä lähes kokonaan, oli ohitukset todella vaikeita. Sen sai kanssakilpailijani myös todeta, koska kolme ohittamaani kilpailijaa ajautui radan sisäpenkkaan, kun eivät nähneet mitään. Takaa lähtiessä joutuu antamaan vaan niin paljon tasoitusta ja kun kierroksia ollut kuin kahdeksan, niin nousumme ylsi "vain" toiselle sijalle, kun maalilippu oli edessä. Tällä kerralla muistin ajaa lipulle saakka, joten toiseen sijaan olimme jotakuinkin tyytyväisiä. Kilpailun voitti jälleen Oulun oma poika Jari Karvola

Lauantai 23 helmikuuta Parikkalan ovaalijäärata. Kilpailun alkuerissä olimme jatkuvasti hieman jäljessä kärjestä. Kaksi parasta nousi alkueristä A-finaaliin. Me olimme molemmissa kolmas. Keräilyerästä voittaja nousi A:han, me olimme toisena. Satsasimme kaiken B-finaaliin, jonka voittaja nousisi vielä A-fiaaliin. B-finaali meni siten jo paremmin ja siitä tuli voitto. Niinpä menin varikon kautta samantien A-finaalin lähtöön.

Lähdössä saimme todeta että meitä ei kelpuutettu samaan riviin lähtöviivalle, vaan olivat päätäneet että lähtisimme auton mitan muiden takaa. Näin jo painajaista lumi pöllystä minkä takaa ei rataa saatika edessä olevia kilpilijoita paljon näkyisi. Lähtö osui nyt napiin ja tulin kolmantena ensinmäisestä mutkasta ulos. Erä oli kahdeksan kierrosta, joten vielä oli kärjen tavoiteluun aikaa. Viidennellä kieroksella kärkipaikka vaihtui ja ajoimme kärjessä maaliin saakka! Teamimme voitto sai ansaittua kunnioitusta, niin katsojilta kuin kanssa kilpailioiltakin, olimmehan raivanneet tiemme voitton B-finaalista saakka.

Sunnuntai 24 helmikuuta Kiteen ovaalijäärata. Kilpailu lähti osaltamme Parikkalan tapaan. Alku erissä olimme aina kolmas, eikä päästy sieltä A-finaaliin. Mutta vielä oli keräilylähtö madollisuus, siinä hyvä lähtö ja heti kärkeen ulkoreunan lähtöpaikalta. Pieni kaula toisena tulevaan Oulun Jari Karvolaan. Puolitoista kierrosta oli maaliin ja varmistelin A-finaalin varmaa lähtöpaikkaa, kunnes auton takapäähän osui. Jari oli tullut liian kovaa mutkaan sisään ja osui meidän takapuskuriin. Pyörähdin osumasta penkan päälle ja kilpailu oli ohi kierrosta ennen maalia.

Saimme kuitenkin lähtöpaikan B-finaalista, kun Jarin ajo hylättiin päälle ajon takia, niinpä sama kaava kuin Parikkalassa. B-finaalissa tuntui tällä kerralla olevan yhtä kova tai kovempikin vastus kun vain yksi pääsisi A-finaaliin. B-finaalin lähtö onnistui taas hyvin ja pääsin kärkeen heti lähdöstä. Vauhtia pitäisi nyt pitää jotta kukaan ei pääsisi antamaan ylimääräistä tönäisyä. Lähdöstä maaliin kärkipaikalla ja B-finaalin voitto, ja eikun varikon kautta A-finaalin lähtöön jossa oli paikka muiden takana kuten Parikkalassa.

Lähtö onnistui taas ja ensinmäiseen mutkaan neljäntenä, mutta sitten alkoi tapahtua kun kanssakilpailijat edessä törmäsivät keskenään ja rata oli pyöriviä autoja täysi. Yksi oli edessä poikittain ja jarrutuksessa koneeni sammui, niin muutama pääsi tilanteen takia ohi. Kun pääsimme tilanteesta niin olin kolmantena, edellä vanha kilpakumppani, Joensuun Tero Koponen, joka oli jo melkein suoranmitan karussa. Nyt on kiire, kävi mielessä, kun lähdin kärkeä tavoittelemaan.

Olimme Teron kanssa sopineet, että pidämme herrasmies sopimuksesta kiinni, joka on että ahtaaseen väliin ei työnnetä ettei tule osumia. Kohta olin jo Teron kannassa kiinni ja vaikeata oli ohi pääseminen kun kaveri osaa hyödyntää rataa. Kolme kertaa jouduin jo lähes varmana tuntuneelta ohituksesta vetämään jarrulle ja välistä pois. Vasta neljännellä kerralla pääsin suoralle paremmin ja vauhti riitti ohitukseen. Sitten lähdin kärki autoa jahtaamaan.

Toiseksi viimeisellä kierroksella kaikki taas muutui kun takaa tullut Koponen laski täydellä vauhdilla taka luukusta sisään ja pyörähdimme molemmat, joten se siitä herrasmiessopimuksesta. Koponen pääsi nopeamin ympäri ja oikeaan suuntaan. Mutta kun minä pääsin suunnasta selville ja sain auton liikeelle niin Koposen teami kaveri päätti täydentää sen mikä Koposelta jäi kesken. Etu ripustuksensa jo rikkoneena hän ohjasi autonsa suoraan kylkeeni jonka seurauksena autostani katkesi takaakselin tuennat. Juuri tätä tarkoitin kun mainitsin kauden 2001 päätöskirjoituksessa primitiivireaktioista ja kolareista.

Kokeilin liikeelle pääsyä ja hirveän metallin kirskunnan saatelemana pääsin hitaasti liikkeelle. Katsahdin missä takana olijat on ja havaitsin että meillä oli ollut jo hirveä kaula muihin. Päätin yrittää maaliin vaurioituneella autolla vaikka väkisin ja selvisinkin maaliin kolmantena. Lopullisesti auto pysähtyi heti maaliviivan jälkeen. Palkinnot jaetiin kuitenkin maaliin tulojärjestyksestä poiketen, kun tuomaristo ilmoitti välittömästi että Koposen törkeä päälleajo mitätöi koko hänen kilpailunsa.

Joten kakkossija ja rikkinäinen auto jakoivat ristiriitaisen tunteen, tyytyväinenkö? Katsojilta saimme piristävät suosionosoitukset, aploodit nostivat mielialan pilviin. Saimme myös kilpailun johdolta kiitokset hienosta suorituksesta ja kysyivät vielä, että jos vielä kaikien erien jälkeenkin on ajohaluja niin aja vaan kun saadaan palkinnot jaettua. Risalla autolla ei kuitenkaan voinut, oli nimitäin aika paljon kilpailukilometrejä tälle viikonlopulle.

Talvikauden viimeiset kaksi kilpailua ajettiin SM-Jäärata ajojen yhteydessä Suonenjoella 3 maaliskuuta ja Kiuruvedellä 10 maaliskuuta. Kilpailujen väliin oli vielä sovitettu sarjan ulkopuolinen kutsukilpailu, joka ajettiin 9 maaliskuuta Kuopiossa ralli-sprintin muodossa.

Suonenjoella 3 maaliskuuta ajetiin aamulla starttikoe joka tulisi määräämään lähtöpaikan . Pääsimme kiinni eturivin lähtöpaikaan, joka jäällä ajettaessa on puoli voittoa, kun takana tulija kärsii usein pöllyävästä jäästä ja lumesta tai jopa vedestä!
Startti onnistui kohtalaisen hyvin. Oulun Jari Karvolan otti johtopaikan me olimme toisena, näin jatketiin aina viidennelle kierrokselle saakka. Useammasta ohitusyrityksestä huolimatta vasta viidennellä kieroksella tuli ohituspaikka pääsuoralla, kun olimme osanneet hakea paremman linjan ulos pääsuoralle tultaessa ja pääsimme Karvolasta ohi. Tässä järjestyksessä tultiin maalilipulle saakka ja voitto tuli Team Copterlinelle.

Kuopion Ralli-Sprint 9 maaliskuuta. Kilpailussa ajettiin kolme lähtöä, joista paras jäisi voimaan. Heti ohjaaja-kokouksen jälkeen pidin muille kuljettajille pienen puhuttelun, jossa mainitsin ettei tämä ole sarjan osakilpailu jottei kannataiasi yrittää yltiöpäisiä suorituksia ja rikkoa autoa, koska seuraavana päivänä olisi sarjan talvikauden viimeinen osa kilpailu.
Noh, sehän meni kuin kuuroille korville, sillä jo ensinmäisellä kierroksella tapahtui kolme ulosajoa. Onneksi kolauksen sai vaan kilpailijoiden itsetunto eikä autot vauriotuneet. Me saimme kuitenkin kohtalaisen ajan. Olimme päätäneet ajaa vain kaksi lähtöä säästääksemme sekä autoa että renkaita seuraavan päivän koitokseen.
Koska meidän toisen lähdön aika oli pari sekuntia nopeampi kuin ensimmäisen, niin pakkasimme auton kuljetuskalustoon ja siiryimme katsomoon seuraamaan muiden suorituksia kolmanella kierroksella. Kolmannen kierroksen jälkeen saimme todeta, että taktiikamme ajaa lähes näytös luonteisesti oli tuottanut tulosta ja aikamme pysyi kärkiaikana kolmannenkin kierroksen jälkeen. Niinpä meille tuli yllättäen voitto.

Kiuruveden osakilpailu 10 maaliskuuta alkoi osaltamme hyvin, starttikokeessa oli paras aika. Kiuruvedellä oli sovittu, että ajaisimme alkueränä kolmen kierroksen kilpailun, jonka perusteella tulisi lähtöpaikat itse finaaliin, joka on kymmenen kierrosta. Alkuerän voitto tulikin kohtuu helpolla, lähdöstä maalin johtopaikalla. Varikolla riitti kuitenkin ohjelmaa kun olin todennut ohjauksessa ja takapään pidoissa ongelmia. Autosta ei löytynyt mitään erikoista, pois lukien pientä perän väljyyttä mitä hämmästeltiin, mutta sille ei voitu tehdä mitään aikataulun puitteissa.

Finaalin lähdössä sitten alkoivat ongelmat. Huono lähtö viivalta ja pääsimme vasta neljäntenä ensinmäiseen mutkaan. Takalenkillä nousimme toiseksi ja juuri ennen pääsuoraa olimme johdossa olevan Oulun Jari Karvolan takana hakien hyvää linjaa ulos mutkasta pääsuoralle. Jari Karvola ajoi sisältä missä oli vettä jään päällä ja saimme kaiken tuulilasille johonka se jäätyi estäen näkyvyyden kokonaan. Kierros sivulasista eteenpäin vilkuilen ei tuntunut hyvältä, joten oli pysähdyttävä siivoomaan lasi. Sen vuoksi oli kisa jo lähes menetetty kun jäimme kierroksen muille.

En kuitenkaan luovuttanut vaan pelit laulamaan ja muiden perään, onhan sitä ennenkin yritetty nousta mahdottomasta tilanteesta. Sitten viidennellä kierroksella ongelmat alkoivat kasaantua kun pääsuoran päässä täysillä ajettavassa vasemmassa kaarteessa auto karkasi käsistä ja spinnasi. Onneksi auto pysyi radalla, joten nokka menosuuntaan ja uusi yritys.
Mutta silloin selvisi syy spinnaukseen, auton tasauspyörästö oli rikoutunut ja vain toinen takapyörä veti. Kilpailu oli kohdaltamme ohi ja talvisarjan voitto valui käsistä vaikka johdimme sitä. Kilpailun voiton korjasi itselleen Vaasan Mats Asplund, joka myös kuittasi talvisarjan voiton. Toinen kilpailussa oli Oulun Jari Karvola jolle meni myös talvisarjan hopeasija. Keskeytyksestä huolimatta pisteemme riittivät talvisarjan pronssisijalle, hyvä sija sekin.

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin talvisarja loppupisteet näet klikkaamalla tästä.

Kesäkausi alkaa toukokuussa ja ensimmäinen kilpailu ajetaan 4-5 toukokuuta Ahvenistolla.